Kyllä nyt ahdistaa taas oikein uutisen verran

Joo sori sori. Emmä enää jaksa mitään remppavirheitä tänne kirjoitella niin kuin tuossa viime vuonna tulin luvanneeksi. Ensin se jäi ja sitten se jäi vielä vähän enemmän ja sitten vielä vähän enemmän ja sitten ei oikein enää ollut mitään mieltä kirjoittaa niistä ja sitten tapahtui tämä kaikki. Hive ja korona ysitoo.

Tiivistetään kerrostalon remppamokat vaikka näin että kulmat ei aina olleet ihan 90 astetta silloin kun olis pitänyt, palo-ovia on laiteltu ihan käsittämättömiin paikkoihin, varasto on pelkkä vitsi, infoaminen ja huomioon ottaminen on takkuillut aika paljon. Mutta pientähän se oli. Nyt varsinkin. Eikä teitä tämän talon rempat kiinnostais kuitenkaan. Ei muakaan enää. Just nyt. Väärin ohjelmoidun ovikellon tulevat kuulemma korjaamaan koronatilanteen jälkeen. En mä tänne sisälle ketään ikinä päästäisikään, joten parempi ettei ovikello toimi. Häiritsisi vain. Se tieto että joku siellä nyt on.

Mutta mihin mä nyt haluaisin kiinnittää huomiota on tämä IS:n uutinen:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006480324.html

Mä en voi sille mitään mutta mulle tulee mieleen tästä jonkin huumoriohjelman (minkä nimeä en nyt muista mutta sanotaan että se ehkä vois olla joku niin tyhmä kuin Putous) kauhuskenaario ihan tavallisesta, arkipäiväisestä tilanteesta. Sellainen teinikauhuleffa mikä on tehty VHS:lle jossain elokuvantekokurssilla ja tottakai joku, tai ehkä useampikin, haluaa AINA tehdä sen sellaisen "mennään kaikki mökille missä yksi kerrallaan joku määrittelemätön kauhea olio tappaa kaikki yksi kerrallaan" -lyhärin.

Vaikka suurimmasta osasta IS:n uutisia mulle tulee aina sellainen fiilis että ne on tehty vakavissaan sensaatiohakuisesti niin että saadaan mahdollisimman moni ihminen taivastelemaan asiaa ja barrikaadeille koska joku vanhuksille tarjottu valmisruoka on ihan karsean näköinen muovipurkissaan, eikä huomioida lainkaan sitä että tavallisessa kotivalaistuksessa kaikki ruoka-annokset kokemattoman kuvaajan käsissä näyttää epämääräiselle jätteelle, tästä uutisesta tuli sellainen olo että onkohan tässä nyt toimittajakaan suhtautunut ihan tosissaan tuohon Idaan (nimi muutettu idioottien suojelemiseksi)? Voisiko peräti olla niin että tässä tehdään pilkkaa Idasta? Vai onko se vain mun mielikuvitusta?

Mun pääni kun muuttaa aina kaiken vitsiksi.

En voi sille mitään.

Joten ehkä se on vain minä.

Ja mun pää.

Mutta tässä on kuitekin mun perustelut:
(Kuvittele tähän sellainen selma-anelma (en mä muista niiden Putous tyyppien nimiä) hahmo. Pelkkään ruskeaan ja beessiin pukeutuva, vakavahenkinen täti ilman meikkiä, jatkuvalla mutrusuulla joka silmät ymmyrkäisinä kertoo miten ulos mennessä siellä oli... thadaa! MUITAKIN IHMISIÄ! Juu. Luitte oikein. MUITAKIN IHMISIÄ! Kamalaa.)

Kaupat täyttyivät ihmisistä. Iida ahdistui.

30-VUOTIAAN Iidan kauppareissu muuttui painajaismaiseksi Vantaan Tammistossa lauantaina.

Näky Powerin liikkeessä yllätti.
– Ajattelin, ettei siellä ole ketään, kun ei siellä ole aikaisemminkaan ollut ketään, mutta nyt siellä olikin kaikki, Iida sanoo.
Kun katselin leivänpaahdinta, niin ihmiset tulivat ihan kylkeen räpläämään kaikkia tuotteita.
Tilanne kävi niin tukalaksi, että Iidan oli pakko lähteä kaupasta. Leivänpaahdin ja muut mahdolliset tarvikkeet jäivät kauppaan.

IS ei tavoittanut Powerin toimitusjohtajaa Juha-Mikko Saviluotoa kommentoimaan asiaa sunnuntaina illalla.

No mitä se toimari olisi voinut tähän sanoa? "Kuule Iida, olisit pysynyt kotona. Ei meidän liikevaihto sun leivanpaahtimesta olisi riittävästi hetkahtanut ylöspäin kuitenkaan."

Iida meni Powerin jälkeen Giganttiin, jossa oli myös ”tosi paljon porukkaa”.

Iida meni vielä Bauhausiin, ja sielläkin oli tungosta.

– Ruuvihylly oli mahdoton. Siellä oli joka kohdassa puolen metrin välein ihmisiä. Sieltä ei päässyt pois, eikä ohitse, Iida kertoo.

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, miten on sitten mahdollista että pääsit sieltä pois?

KAUPPAREISSU päättyi Ikeaan, jossa oli muita kauppoja huomattavasti väljempää.
– Siellä oli fiilis, että täällä on ihan turvallista, enkä saa koronaa, Iida sanoo.

Ensinnäkin, Ikea on hiton iso paikka. Tai siis Bauhauskin on, mutta Ikea on silti varmasti isompi ja ai-van käsittämätön labyrintti. Joten siellä todennäköisesti oli ihan saman verran porukkaa kuin aiemmissakin paikoissa, ne oli vaan sellaisissa piiloissa siellä että just sä Iida, et nähnyt niitä. Ja puolet niistä oli ihmisiä jotka on olleet siellä jo ennen koronarajoituksia, ne ei vaan löydä sieltä ulos tai sitten ne ei halua löytää sieltä ulos.

Mattikin on harhaillut siellä jo päiväkausia lihapullia taskuissaan koska yritti muutama viikko sitten eksyttää Tuijan joka kokoajan kiusasi sitä uuden sohvaryhmän hankinnalla. Vaikka alunperin piti tulla hakemaan vain "pari kynttilää".

Riitta taas ei osannut päättää jatkaisiko kiiltävällä mustavalikoisella keittiövärilinjalla vai toteuttaisiko 70-luvun tyylisen haaveensa. Remontoinnin tyylisuunta kun voi tuoda joko lisää Instagramseuraajia tai sitten karkoittaa nekin harvat mitkä on työllä ja tuskalla haalittu. Siellä se Riitta repii tukkaansa Ikean lattialla Lampan toisessa kädessään pitäen kiinni Hyllanista hampaissaan jokin mikä on nimetty Gruttaniksi mutta mistä myyjätkään ei tiedä mikä se on tai mitä se tekee, saatikka sitä miten se kootaan. Kaksi myyjää hieroo Knåddanill kramppaavia käsiään kun kaksi yrittää repiä Riittaa irti Hyllanista jaloista kiinni pitäen, jo kolmatta päivää.

Ja ne muutamat möykyt siellä "petaamattomissa" sängyissä niissä sokkeiloiden sokkeloissa eli erillishuoneissa, ne oli kodittomia joiden nykyinen koti on Ikea. Et huomannut niitä koska ne on niin perhanan hyviä näyttelemään olemattomia. Sellaisia mitä kodittomat muutenkin jo aika monelle ihmiselle on.

Että emmä tiiä.

Ehkä se oli vain mun päässä.

Artikkelin ironisuus.

Joku on joskus sanonut mulle että mulla on ihan vähän villi mielikuvitus.

En usko.

Koskaan en ole keksinyt mitään omasta päästäni.

---

Mutta vakavasti ottaen. Asiat voisivat olla niiiiiiin paljon pahemmin. Todella paljon pahemmin. Enkä tarkoita nyt pelkästään tiukempia koronarajoituksia. Tai isompia kuolinmääriä. Tarkoitan että asiat voisivat joka tavalla olla niin paljon pahemmin. Joten en kehtaisi valittaa rajoituksista suuntaan taikka toiseen. Siitä että rajoitetaan tai siitä miten jotkut ei tottele rajoituksia niin kuin minä itse ne miellän toteltaviksi. Hävettää ja kyllästyttää sellaisten ihmisten puolesta jotka valittavat ihan tosissaan.

Ja sitten on se yksi iso asia vielä mikä tästä paistaa läpi.

"Ei mun omassa toiminnassa ole mitään vikaa, ne on ne kaikki muut tuolla ulkona joiden pitää tehdä toisin."

En minä, mutta ne muut.

Mielensäpahoittaja.